1. Hellurei vanha elämä

Melanie kertoo: "Tulen varakkaasta suvusta: isoisäni oli hotelliketjun omistaja ja isoäitini oli luonut maailmanlaajuisen brändin Niki -leivontavälineillään. He hoitivat minua ja siskoani Nicolaa, kun äiti kouluttautui huippujuristiksi. Äiti oli Nicolan syntyessä vasta 15 -vuotias! Olihan suuri häpeä että rikkaan seurapiirinaapuruston tyttö saa lapsia noin nuorena.  Pitihän hänessä jotain ylpeiltävää olla. Niimpä äiti päätti jatkaa rahakasta tulevaisuutta, sillä hän tiesi että hänen veljensä tulisi perimään hotelliketjun. Isoäiti oli jo myynyt leivontavälinemalliston hulppeaan hintaan. Isästäni en tiedä muuta kuin sen, että minulla ja Nicolla on eri isät."

"Äidin täytettyä 21 hän muutti upeaan kartanoon, pois vanhempiensa nurkista. Jo silloin Nicola sai kaiken mitä halusi. Tunsin oloni ulkopuoliseksi perheessä. En ollut selvästikään toivottu lapsi." 

"Isovanhemmat kuolivat ja äiti rikastui entisestään. Olin 15 kun Löysin elämääni valon, Adamin. Olimme seurustelleet vain muutamisen kuukautta kun vaadin saada muutta hänen luokseen. En kestänyt kotona tapahtuvaa sorsimista. Minusta ei nähnyt ulospäin, että perheellämme oli rahaa. Nicola sen sijaan sai merkkivaatteita päivittäin. Adamin vanhemmat olivat ihania ja ottivat minut mielellään luokseen asumaan.  Muuttoni ansiosta äitini ja minun välit katkesivat täysin. Hänen mielestään oli silkkaa häpeää, että muutan köyhemmän ihmisen luo, pois hienosta kodistamme. Sorsimista hän perusteli sillä että Nicolssa on selvästi enemmän potentiaalia, minuun hän ei viitsi panostaa. Tällä hetkellä äiti taistelee syöpää vastaan, mutta on ihan hyvän kunnossa. Ainakin viimeksi oli kun näin hänet."


************************************************************************************************************

Tänään oli upea päivä Melanien ja Adamin elämässä. Melanie oli juuri täyttänyt 19 vuotta ja pari oli saanut vähäisillä varoillaan (ja Adamin vanhempien avustuksella) pienen hökkelin keskustan läheltä - juuri sieltä, missä kaikki "köyhät" asuvat. Melanie ilmoitti osoitteenmuutoksesta äidilleen, mutta minkäänlaista tukea ei herunut sieltä suunnalta. Aivokirurgiksi opiskelleelle Nicolalle äiti sen sijaan maksoi koko talon huonekalut, ja hulppea kartano se olikin.

"Mitä mietit muru?" Adam havahdutti Melanien ajatuksistaan.

"Äh, mietin vain Nicolaa. Olen todella kiitollinen että sinun vanhempasi sentään välittävät lapsestaan... Mutta ei murehdita nyt", Melanie sanoi Adamille.
 "Mennään katsomaan miltä sisätilat näyttää".

Melanie oli oudolla tavalla yllättynyt, miten kauniilta heidän kotinsa näyttikään. Vaikka he olivat sisustaneet sen itse jokaista nurkkaa myöten, silti se tuntui erilaiselta kun heillä vihdoin oli avaimet kädessä. Adam vetäisi Melanien sohvalle ja he suutelivat pitkään. Miten ihminen voi olla näin onnellinen?

Ylisosiaalinen Adam halusi heti lähteä katselemaan kaupunkia, olivathan he juuri muuttaneet kaupunginosasta toiseen. He eivät olleet liieemmin käyneet täällä ennen. Melanie oli kotihiiri, joten hän halusi jäädä unelmoimaan kotiin. Järjestelemään vielä viimeisiä kuppeja ja kippoja, sekä lakanoita ja pyyhkeitä eri kaappeihin.

Sillä aikaa Adam olikin löytänyt tiensä puistoon, jossa hän nyt jutusteli Camilla Karhusen kanssa.  Nainen ei kyllä onneksi näytä kovin kiinnostuneelta Adamin hullaantumisesta siniseen väriin.

Kello löi  jo keskiyön ja Melanie kyllästyi odottelemaan Adamia. Hän päätti pistää tanssiksi ettei väsy. Sillä aikaa Adam yritti hiippailla ovesta hiljaa, mutta epäonnistui surkeasti.

"Ai, kappas kulta. Oletkin hereillä. Hiivin kun luulin että nukut." Adam selitti selvästi pienessä hiprakassa. Melanie hymähti kylmästi ja katsoi pois päin poikaystävästään. "Kultapieni, en ikinä tahallani satuttais sua. Anteeks. Mä vaan.. No oli siellä yks hemaiseva mimmi ja sit me juteltiin mut ei sen vakavampaa" Adam sopersi känniaksentilla Melanielle.

"Pidätkö mua aivan idioottina? Että oon tyhmä ku makarooni, hä? Menetitkö muka näkös ja kuuloskin ku et huomannu mua tossa olkkarissa heilumassa? Ja susta haistaa kaljan kilometrin päähän. Oikeen juhlavaatteissa, mikset voinu mulle ilmottaa että tuut näin myöhään?" Melanie oli aivan raivoissaan. Ensimmäinen yö yhteisessä kodissa ja Adam pilaa jo nyt kaiken.

"Haista ämmä vithu!" Adam huusi ja pienestä hiprakastaan huolimataa loikkasi Subarun rattiin ja kaasutteli tiehensä.

Melanie lepäsi sohvalla ja odotti Adamia. Hän ei voisi ikinä antaa anteeksi itselleen, jos Adamille sattuisi jotain. Mutta ei hän halunnut soittaa poliisillekkaan, ettei Adamille tulisi seurauksia rattijuopumuksesta. Hän ei voinut ymmärtää, mikä Adamille oli tullut. Hän ei käyttäynyt lainkaan normaalisti. Johtuiko se siitä että hän oli viimein päässyt pois vanhempiensa vanhtivan silmän alta? Mutta olivathan he ennenkin käyneet juhlimassa Melanien kanssa, eikä Adam ollut koskaan käyttänyt noin..

Melanie muisteli sitä hetkeä kun hän istui Adamin kanssa kersoina Adamin mummon sohvalla. He olivat silloin ensi kertaa siellä kylässä, ja kuhertelivat salaa aina kun mummon silmä vältti. 

"Hihih, voi niitä aikoja", Melanie totesi itsekseen.

Hän oli kyllästynyt aamuneljältä, ja kömpinyt omaan petiinsä. Juuri kun hän oli saamassa unenpäästä kiinni, ovelta kuului kolinaa ja huhuilua: "Melaniie, rakaas!"

Melanie kipitti ovelle alusvaatteisillaan. 
"Olin jo nukkumassa, herran tähden olin huolissani sinusta! Onneksi olet kunnossa, miksei sinulla ole avainta, missä oikein olit, meinasin.."

Adam keskeytti puhetulvan suudelmalla. Melanie ei saanut sanaa suustaan, tunteet ja halut veivät näitä kahta rakastavaista eteenpäin..

...ensin keittiöön...

... ja sieltä makuuhuoneeseen asti. 

Aamulla Melanie heräsi haikeana. Adam oli lähtenyt. "Minne ihmeeseen hän on voinut mennä?" Melanie puhui itsekseen. Hän ei enää tiennyt mitä oli juuri tapahtunut tai mitä seuraavaksi tapahtuisi. Epätietoisuus valtasi hänen mielensä. Tuntui kuin eilisiltana hänen sängyssään olisi ollut aivan vieras mies.

Kesken aamulehden haun Melanien silmiin alkoi muodustua kyyneliä. Hän oli niin sekaisin tilanteesta. Adam oli yhtäkkiä kadonnut, eikä häneen saanut yhteyttä. Melaniesta tuntui kun he eivät olisi olleet enää yhdessä, niin outoja eilisillan tapahtumat hänestä olivat.

Muutaman tunnin päästä Adam saapui kotiin. Hän pyyteli anteeksi Melanielta käytöstään. Stressi ja uusi tilanne olivat sekoittaneet hänen päänsä, mutta nyt hän oli kunnossa. Hän lupasi viedä Melanien illalla treffeille.

"Voi kulta, kiitos ihanasta illasta", Melanie sanoi elokuvateatterin ulkopuolella. Adam oli vienyt hänet ensin ravintolaan ja sitten leffaan katsomaan "Romantiikan helmi" -elokuvaa, joka oli Adamin mielestä maailman tylsin lällyleffa. Mutta Melanie piti siitä, mikä oli tärkeintä.

Melanien puhelin soi ja hän irrottautui Adamin halauksesta. 

"Nicola täällä. Kuule.. Äiti kuoli. Taloudenhoitaja löysi hänet tunti sitten sängystä kuolleena.. En voi jatkaa enempää. Olen murtunut.." 

Melanie laski puhelimen kädestään ja se tipahti maahan. Hän haukkoi ilmaa muttei saanut henkeä. 

"Äiti.. Ymmärrätkö, minun äitini on kuollut. Se äiti joka vihasi minua. Vaikka rakasti minua. Miksen käynyt siellä useammin. Adam miten voin antaa itselleni anteeksi tämän? Äiti kuoli luullen että vihasin häntä", Melanie vuodatti kauhean tulvan Adamin olkapäätä vasten. Ohikulkijat katsoivat kummaksuen. 

"Äitisi kuoli? Rakas, meidän on nyt parasta mennä kotiin".

Kotiin päästyään Melanie suuntasi heti viinakaapille. Vodka maistui paremmin kuin hyvin. Heidän perheessään ei Melanieta kohtaan tunteita osoitettu, joten hän oli oppinut hukuttamaan sekä surun että ilon alkoholiin. Adam oli paatunut juhlija, joten häntä juominen ei haitannut lainkaan.

"Ihanaa kun olet nyt tukenani. Tarvitsen sinua enemmän kun koskaan ennen", Melanie sanoi Adamille. 

Viina ja viimepäivien tapahtumat saivat pikku Melanien pään sekaisin ja Adam käytti kumppaninsa tilaa hyödyksi makuuhuoneen puolella.

Mutta aamulla Melanie ei olisi voinut olla tyytyväisempi tilanteeseen: Adam oli yhä sängyssä. Heidän välinsä olivat nyt kunnossa.

************************************************************************************************************

Ihan järkyttävä osa mun mielestä, tuskin kukaan alkaa tätä lukea ku tää alotus oli näin tällänen uhhh.. :D Mutta kertokaa toki oma mielipiteenne!