3. Its too late to apologize

Aamulla Melanien päästyä tajuihinsa Adam olikin jo häntä vastassa. 

"Rakas, älä mene. Nyt ollaan tässä", Adam sanoi ja heitti Melanien maahan.

Kuin ihmeen kaupalla Melanie sai paettua vessaan ja siellä hän soitti poliisiille.

"Tulkaa pian, entinen poikaystäväni on todella agressiivinen ja minua pelottaa".

Poliisi saapui pian, ja lehtipoika jäi ihmettelemään tapahtumia.

Poliisi vei Adamin mukanaan, mutta toinen poliisi tuli jututtamaan Melanieta tapahtumista.

"En halua nostaa syytettä, haluan vain että tämä painajainen olisi jo ohi. Ja se oli vahinko. En syytä häntä mistään", Melanie sanoi poliisille.

"Kyllä me silti tutkimme tätä rikoksena, ei Teidän tarvitse hänen takiaan valehdella. Hän ei enää satuta Teitä", poliisi lupasi ja Melanielle tuli heti helpottuneempi olo.

Poliisin lähdettyä Melanie soitti hyvälle ystävälleen Mialle ja kertoi kaiken.

"Voi sua pieni, kyllä sä selviät. Sun naama on muuten ihan hirveen näkönen! Sua on vain nyt koeteltu ihan liikaa", Mia lohdutti. Mialla oli kuitenkin perhe ja hänen piti lähteä kotiin laittamaan ruokaa. Melanie jäi yksin.

Tällä välin Adam oli onnistunut luikertelemaan vartijoiden haukansilmien alta ja pakeni poliisiasemalta päämääräänään eräs tietty paikka kaupungissa.

Adam seisoi kallion reunalla ja ihaili merta. Hän tiesi, että nyt olisi jo liian myöhäistä pyytää anteeksi. Hän ei koskaan saisi anteeksi tekojaan. Adam ei hetkeäkään miettinyt tai ehtiä katua päätöstään. Adam riisui vaattensa ja hyppäsi.

Seuraavana aamuna aikaiset surffaajat löysivät Adamin ruumiin. Poliisi soitti Melanielle ja hän oli murtunut.

Melanie oli tosiaan murtunut. Kaikki hänen elämässään meni päin helvettiä. Ensin äiti kuoli, nyt Adam vei hengen itseltään. Melanie ei jaksanut enää. Hän ei halunnut olla yksin. Hänen mieleensä tuli vain yksi paikka jonne hän voisi mennä.

Melanie meni soittamaan Jennan ovikelloa ja Jenna tulikin avaamaan myöhäisestä ajankohdasta huolimatta.

"Herranen aika sun naamaa Melanie, mitä.." Jenna ei ehtinyt lopettaa lausettaan kun Melanie kapsahti tämän syliin.

"Adam on kuollut. Adam kuoli. Adam..", Melanie vaikersi Jennalle.

"Voi ei.. Tule sisään kulta, jää tänne yöksi", Jenna sanoi Melanielle. 

He olivat jutelleet jo jonkin aikaa netissä ja kasvotusten, eivätkä siis olleet enää ventovieraita. Siksi Jenna uskalti ottaa tyttöparan kotiinsa.

Melanie nukahti Jennan sänkyyn samantien, niin väsynyt hän oli.

Aika kului. Adamin kuolemasta oli jo kuukausi. Melanie oli asunut koko ajan Jennan luona ja osallistunut kotitöihin. Sisätiloista hän ei ollut kehdannut poistua naamansa takia.

Melanie ei halunnut osallistua Adamin hautajaisiin, mutta kävi muistelemassa yhteisiä aikoja Adamin haudalla.

"Minulla on niin kova ikävä sinua.. Miksi teit sen? Kaiken olisi voinut selvittää puhumalla..", Melanie nyyhkytti haudalla. Pian ilta vaihtui yöksi ja Melanien oli pakko lähteä nukkumaan.

"Me Jeren kanssa ajateltiin, et ois kiva lähteä ulos. Sun pitää saada raikasta ilmaa! Mennään rannalle piknikille?" Jenna ehdotti. Melanie vastusteli pitkään, mutta suostui lopulta.

Kolmikko päätti mennä meren rantaan istumaan. Melanie sai hetkeksi ajatuksensa muualle ja tunsi olonsa pitkästä aikaa onnelliseksi. 

Jennalla taisi olla salainen juoni, sillä hän jätti yhtäkkiä Jeren ja Melanien kahden.

"Sä olet kyllä tosi sulonen, ihan kun nallekarhu", Jere sanoi Melanielle ja tämä punastui täysin.

Mukavan illan päätteeksi he menivät katsomaan elokuvaa ja Melanie tunsi olonsa voittajaksi. Hän ei hävennyt ruhjeitaan, sillä hän ei edes ehtinyt miettimään niitä kaiken hauskanpidon seassa

Seuraavana aamuna Melanie tapasi siskonsa Nicolan kaupungintalolla. He olivat saapuneet kuulemaan äitinsä testamenttia. Ennen testamentin lukua siskot halasivat toisiaan lämpimästi osoittaen toisilleen tukea..

..mutta perinnönjaon jälkeen siskokset olivat sotajalalla. 

"En voi ymmärtää miksi äiti antoi sinulle puolet omaisuudestaan, hänhän vihasi sinua! Mitä minä nyt teen en saa huvilaa JA jahtia, täytyy valita kumman ostan ja se on SINUN SYYTÄSI!" pinnallinen Nicola karjui kaupungintalon portailla.

"Äiti on aina ostanut sinulle mitä vaan olet halunnut, sinulla on kaikki valmiina, minulla ei ole mitään. Tämän perinnön ansiosta saan alkaa rakentaa elämääni pala kerrallaan" Melanie puolustautui. Nicola hymisi tyytymättömästi ja lähti ajamaan pois. Melanie oli hämillään. Nicolalle vain raha merkitsi.

Kotiin päästyään Melanie istahti Jeren viereen katsomaan televisiota. Yhtäkkiä Jere tarttui Melanieta kädestä ja suuteli häntä.

Melanie järkyttyi. Hän lähti kävelemään pois.

"Mitä ihmettä sinä oikein teet? Adam vasta kuoli ja.. En minä voi. Ei tämä ole oikein", Melanie sanoi.

Jere ei kuitenkaan antanut periksi vaan suudeli Melanieta toistamiseen. Nyt Melaniekin oli mukana. Suudelma tuntui hänestä hyvältä. Hän tunsi ihastusta. Hän oli varma, että voisi luottaa Jereen.

***

Lyhyt osa tällä kertaa mutta uutta tulossa nyt pian, pitkän tauon jälkeen! Henkilökohtaisista syistä en ole päässyt koneelle, eikä multa ole intoakaan oikein löytynyt mutta nyt aion skarpata, pysykäähän mukana :)